Melkoinen pommi odotti kotona keskiviikkona, pari päivää ennen juhannusaattoa toiseksi viimeisenä työpäivänä ennen pyhiä. Menen kotiin töistä ja laskeudun avovaimoni viereen juttelemaan niitä näitä ja yhtäkkiä hän sanoo, haluan erota. Olen ihmeissäni, että miksi, vaikka kyllä ero on itsellänikin pyörinyt jo jonkin aikaa mielessäni, silti tilanne tulee yllättäen ja yhtäkkiä. Keskustelemme asiasta ja hän paljastaa ihastuneensa työkaveriinsa. En voi uskoa asiaa todeksi ja kaiken lisäksi hän lyttää päin näköä, että on mennyt asian sanomaan myös hänelle. Koen sen loukkauksena, että hän ei tule puhumaan minulle ensin. Tuntuu, että koko maailma olisi romahtanut yhdellä kertaa niskaan. Luottamus romahtaa täysin, koska olen aina uskonut siihen, että vaikeatkin asiat voi tulla ensin puolisolle kertomaan.  Ei meidän välillä ennen mitään luottamuspulaa ollut ja kaikista asioista voitiin keskustella. Puheyhteyttä ei oltu menetetty ja annoin kyllä sen minkä kykenin edelleen huomiota parisuhteellemme tuona puolen vuoden jaksona, minä aikana ihastuminen oli tapahtunut.

Myönnän toki, että ei se yllätyksenä sekään tullut. Olin sitä pelännyt jo, kun hän alkoi työkaverinsa kanssa kulkea töihin kimppakyydillä. Mitäpä sitä voi odottaa, jos kotona on aina humalainen mies, jota pitää enää kämppäkaverinaan ja jos ei mies ole kotona, on hän töissä. Jotenkin sitä osaa odottaa hiukan pahinta ja sitten kun se tulee, ei usko kuitenkaan. En ole ihan täysin varma, voiko tällaista antaa anteeksi, mutta lupaan ainakin yrittää.

Ajattelen ehkä liikaa itseäni, mutta itse en haluaisi nyt erota. Kaikki alkoi mennä mukavasti, sain vihdoin ja viimein vajaan 3 vuoden jahkailun päätteeksi raha-asiani kuntoon ja olisi tosissaan voinut ruveta harkitsemaan asuntolainan ottoa ja elämän eteenpäin katselua. Mietin jo hiljaa mielessäni, että voiko olla niin, että elämässäni ei koskaan voi olla tilannetta, että kaikki olisi ok? Toki alkoholinkäyttö ongelma mulla on, mutta siihen olen hakenut ja saanut apua.

Nää tekstit nyt tuli vähän pötköön, kun haluaisin alkaa kirjoittelemaan päivän kuulumisia, eikä miettiä menneitä. Tosiaan aika menee välillä melkein minuutti kerrallaan. Mielialat vaihtelevat todella äärilaidasta äärilaitaan. Kyllähän mä paska jätkä osasin olla ja olinkin, tästä ei voi muuta kuin ottaa opiksi!