Niin siinä sitten kävi. Kyllä puolisoni siitä monta kertaa sanoi, että juon liikaa. Ei se tarttunut päähän, kun en itse pitänyt sitä ongelmana. Teinhän työni hyvin, palkka rullasi makeasti tilille ja tein paljon ylitöitä. Ei se työntekoa haitannut, tuumasin. Mitä sie nainen valitat? Mä teen niinku mua huvittaa, rahaa tulee ovista ja ikkunoista, kaikki on hyvin vai onko? No ei todellakaan ollut. Viime vuonna jossakin vaiheessa päätin, että raha-asiat laitetaan nyt oikeasti järjestykseen ja hommaamme asunnon puolisoni kanssa. Sivustoilta katsoimmekin yhdessä asuntoja, jotka kiinnostaisivat. Puolisoni kävi paria katsomassakin, mutta itse en krapulatilan vuoksi päässyt näytöille ollenkaan. Aika säälittävää. Anteeksi rakas tästä. Raha-asioiden järjestely sai silti uutta puhtia, mutta edelleen oli vähän vaikeuksia näiden kanssa. Luonteeltani kun vähän olen sellainen, että jos jokin asia pitää saada, niin se sitten saadaan, vaikka jokin lasku jäisi maksamatta.

Juominen meni itsepetokseksi. Jotakin kuulin, kun sanoit ”Juot liikaa”. Aloin huijata itseäni ja avopuolisoani juomisen määrällä. En enää ostanut laatikkoa suoraan, vaan esimerkiksi 6-7 olutta, pari pinttiä lonkeroa ja viini tai viinapullon. Annoskoko pysyi samana, mutta näennäisesti näytti siltä, että join vähemmän. Paskat. Lienee sanomattakin selvää, että mitään seksielämää ei enää ollut, eikä ollut ollut pitkiin aikoihin. Olimme kämppiksiä, joista toinen on alkoholin suurkuluttaja ja toinen ei juo kuin siiderin tai kaksi perjantaisin. Senkin varmaan pakosta, kun toinen juo. Näin jatkui vielä puoli vuotta, kunnes puolisoani ei enää kiinnostanut tosiaan mitä tein tai miten paljon join, kunnes koitti se iltapäivä, kun puolisoni sanoi haluavansa erota.