Niin, mitenhän tämän aloittaisi… 6 vuotta tosiaan meni ihan hyvin, ei meillä mitään tulevaisuuden suunnitelmia tuolloin varsinaisesti ollut. Viihdyttiin toistemme seurassa hyvin ja oltiin vaan. Itse taisin jäädä tähän tilaan tuon 6 vuoden jälkeenkin. Olin poika vielä, enkä osannut ehkä kunnolla vastata itsestäni ja toisesta. Onko tuo siis mikään ihme, että välillä puolisostani tuntui, että olimme vain kämppiksiä keskenämme ja tuo tunne ilmeisesti vain vahvistui loppua kohden. En osaa sanoa, mutta ehkä itsestänikin tuntui tältä, vaikea sanoa. Asuimme yhdessä, mutta loppujen lopuksi, no, seksi jäi ja ehkä yhteiset aktiviteetit myös. No, kyllähän me käytiin aina jossakin yhdessä ja oli helliä hetkiä, mutta aina vain vähemmän ja vähemmän. Tällöin myös alkoholi astui kuvioihin mukaan voimakkaammin. Ensin se oli perjantaina kännit eli se mäyräkoira kaupasta ja oluet kylmään. Tulot ei päätä huimannut ja maksuvaikeuksiakin alkoi ilmaantua ja välinpitämättömyyttä omaa taloutta kohtaan. En pystynyt usein maksamaan puolisolleni vuokriakaan. Hän kävi töissä kokoajan valmistumisestaan saakka, vaikkei saanut lähellekään oman alansa töitä, vaan joutui ns. tyytymään paskahommiin, joihin en itse olisi pystynyt menemään.

Kaikeksi onneksi kuitenkin tilanne ei koskaan mennyt niin pitkälle, että olisin saanut maksuhäiriömerkinnän. Olen kerran elämässäni nuoruuden hölmöilyjen vuoksi ne menettänyt, enkä niitä toiste halua menettää. Ja suoraan sanottuna harmittaa sekin, että puolisoni joutui tällaista taakkaa kantamaan vuokseni. Elättämään meidät molemmat. Se myös aikalailla hävettää näin jälkeenpäin, kyllä miehessä sen verran munaa pitäisi olla, että ei alennu naisen elätettäväksi, mutta olin vain vastuuton ja itseä ajatteleva poikanen. Sen verran tämä kuitenkin harmittaa, että olen päättänyt velkani tuolta ajalta maksaa pois, vaikka eihän se varmasti korvaa sitä tunnetta, että toisella on ollut hyväksikäytetyn tunne ja olotila. Vielä kun tiedän, että itse en voisi varmaankaan sulattaa asiaa toisinpäin, ehkä?

Olin siis suoraan sanottuna laiska kaljaa juova pummi naiseni elämässä ensimmäiset 8 vuotta. Jos sen näin lyhyesti ja kauniisti muotoilisi, mutta sitten kaikki muuttuu…